Ranne suree

Palaan vielä ranteeseen, joka on kipuillut viimeiset kolme kuukautta tavalla jos toisella. Olen menneinä kuukausina kelannut onnettomuuttani sekä sitä seuranneita päiviä ja viikkoja. Olen lueskellut aika paljon kaikkia lääketieteellisiä sivustoja ja julkaisuja, toki myös keskustelupalstoja, mutta niihinon syytä suhtautua tietyin varauksin. Luulotautisen maallikon ei ehkä kannattaisi tuollaiseen ryhtyä, mutta minkäs teet.

Löysin vuoden 2011 Turun lääketiedepäivien luentolyhennelmät ja sieltä löytyi aihealueen "Käsi suree - Missä vika" alta muutama huomionarvoinen tiivistelmä. Omalta kannalta mielenkiintoisin ja kenties myös selkokielisin oli "Neurofysiologiset tutkimukset yläraajan hermojen selvittelyssä" (Kirj. Prof. Satu Jääskeläinen). Tässä muutama lainaus suoraan tekstistä:

"Yläraajaoireiden diagnostiikassa ensisijainen neurofysiologinen tutkimus on lihassähkötutkimus eli ENMG (elektroneuromyografia), joka koostuu hermojohtonopeusmittauksista ja neula-EMG:stä---"

"---ENMG-tutkimuksen herkkyys ja tarkkuus ääreishermovaurioiden diagnostiikassa ovat huomattavasti paremmat kuin kliinisen tutkimuksen ja parhaimmillaan tuoreessa vaiheessa, 1-4 kk oireiden alkamisesta, jolloin potilas olisi ohjattava ENMG-tutkimukseen jo perusterveydenhuollossa---"

"---KNF-tutkimuksiin (KNF=kliinisen neurofysiologian) on syytä lähettää kaikki potilaat, joilla on yläraajan tai niskan seudun ulkoisen vamman tai leikkauksen jälkeen tuntohäiriöitä, lihasvoiman alenema tai pitkittyvä kiputila---"

Ihan jo tuon viimeisen kappaleen perusteella saanen kummastella, miksei minua ole jo lähetetty tutkimukseen? Paras tarkkuuskin kun ilmeisesti saavutetaan tuoreessa vaiheessa, pian paukkuu neljä kuukautta rikki.

Omalla kohdalla onnettomuuden hoidon ja tutkimuksen focus on koko ajan ollut kyynärpäässä. Luonnollista, koska olihan siellä luksaatio ja pirstaleinen murtuma, joka vaati leikkaushoidon. Ranteestakin otettiin elokuun lopulla suppea MRI (magneettikuva) ja röntgenkin myöhemmin, mutta silti ihmettelen miksei ranteen hermoasioihin ole sen suuremmin keskitytty. Ranne on juuri se, mikä eniten minua on kivuillaan kiusannut.

Magneettikuvasta radiologi antoi seuraavan lausunnon:

Ei murtumaa ranteen pikkuluissa, mutta ulnan processus styloideuksessa on ilmeisesti eksaktiasentoinen murtuma. Sen ympärillä on turvotusta. Pikkuinen luukontuusio näkyy lisäksi radiuksen päässä radiaalisessa kulmassa. Lunatumin radiaalisessa laidassa on pienehköt eroosiot. 

Kolmiorustossa on nähtävästi perforaatioaukko. Volaarisella puolella on turvotusta radiokarpaalisissa ligamenteissa. Ranteen nivelissä ei merkittävää synoviittia tai hydropsia. Sormien koukistajien jännetupissa on jonkin verran turvotusta, ja medianus-hermossa on lievää ödeemaa rannetunnelin alueella. Ranteen ympärillä on kohtalaisesti myös pehmytkudosturvotusta.

Vielä kun saman saisi suomeksi??? :)

Lisäksi lunatumista löytyi se ganglio. Miksiköhän sitä ei ole laisinkaan kirjattu lausuntoon? Yhdellä kontrollikäynnillä kysyin sen leikkauksesta. Mahdollista, mutta vissiin hieman hankala sijaintinsa vuoksi. Parisen viikkoa sitten bongasin oikeasta ranteestani möykyn. Olisikohan se sama ganglio voinut plumpsahtaa pinnalle sieltä nivelten välistä? Vai onko tämä uusi? Ja koska ranteeni särkee juuri siitä ganglion ympäriltä niin painaakohan rakkula luita jotenkin?

Tällaista tällä kertaa. Itse en täysin ymmärrä kaikkea kirjoittamaani, mutta väliäkö sillä, tuskin kaikki tätä lukevatkaan :)