KONEhissi konettaa!

Meillä on taas hissi! Remontti valmistui jopa muutaman päivän etuajassa. Alkuperäisen aikataulun mukaan kipuaminen ja kapuaminen olisi jatkunut vielä tämänkin viikon, mutta avustusten takia deadlineä ilmeisestikin kiristettiin ja viimeinen (eli meidän) rappu oli määrä tehdä viidessä viikossa. Yksi äijä purkua lukuun ottamatta sitä oli koko ajan väsäämässä, ja ihan näppärä taisi ollakin, koska lopputarkastus tehtiin viime viikon perjantain sijaan jo tiistaina. Yhteensä remppa kesti siis 4 vko ja 2 pv.

Siinä ei kyllä ollut päivääkään liian vähän. Reilu neljään viikkoon mahtui paljon haastavia tilanteita, liittyen lähinnä siihen, kun minun oli määrä kiivetä yksin lasten kanssa. Aamuisin lähdin minä aina saattamaan lapsia ja miestä autolle toinen muksu kainalossa. Iltapäivät olivat aina yhtä sumplimista. Ilman sukulaisia, ystäviä, naapureita ja neuvolan perhetyöntekijää olisin lasten kanssa jököttänyt pihalla aina siihen asti kun mies tulisi töistä kotiin. Onneksi kantoapua oli saatavilla.

Muutaman kerran jouduin kyllä pakon edessä laskeutumaan/kiipeämään yksin lasten kanssa. Tässä niistä jokunen: (SISÄLTÄÄ VINKKEJÄ MITEN SELVITÄ YHDELLÄ KÄDELLÄ KAHDEN LAPSEN KANSSA VIISI KERROSTA YLÖS JA ALAS)

1. Aurinkoinen lauantai. Pakko päästä ulos. Mennen tullen kannan kummankin lapsen puoli kerrosta kerrallaan. Eli 10 kerrosa yhteensä. Hiki tulee, mutta käy jumpasta.
2. Sovin iltapäivälle leikkitreffit naapurin eläkeläispariskunnan kotiin ja sain heidän numeron. Soitin kun olin alhaalla ja naapurin setä tuli kantoapuun. Niiin ystävällistä!
3. Kaksi kertaa naapurit pelastivat tilanteen ja taluttivat poikasen minun kantaessani tyttösen.
4. Piti odottaa pihalla miehen saapumista töistä, mutta alkoikin sataa. Naapurirapun äiti pienen tyttönsä kanssa tuli saatille.
5. Kaksi väsynyttä kitisijää + kauppakassi. Pakko jättää poikanen alas ja viedä tyttönen ylös sisälle. Leivänpala käteen, ovi kiinni ja toista hakemaan.
6. Kerran oli toinen nukahtanut rattaisiin. Hereillä olevan kiikutin ensin ylös naapuriin ja kävin hakemassa nukkujan.

Hikeä tuo kapuaminen kyllä pukkasi, vielä kun oli usein talvivaatteetkin päällä. Ajattelin, että kunto tässä hommassa olisi noussut, mutta tiedä sitä sitten. Tuskin se ainakaan huonommaksi meni. Asteikolla 1-5, arvioisin kuntoni kolmoseksi. Yksin jos nousi, niin jaksoi ylös vitoseen asti. Jos oli lapsi sylissä, niin kolmoseen oli ihan ok, neloseen yhtä tuskaa ja viidenteen lähes mahdotonta, mutta kun pakko oli, niin kotiin päästiin :)

Hissiremontissa ei kamalinta ollut itse hissittömyys, vaan se hirveä pöly ja saasta, mikä rapussa leijui. Terveiset siivoojalle on lähetetty eteenpäin...