Pysyvä haitta (haittaluokitus)

Kuten olen monesti jo maininnut, niin heti tapaturman jälkeen sanottiin, ettei käteni tulee palautumaan entiselleen. Lääkäreiden mukaan ainakin kyynärvarren kiertoon tulisi jäämään vajetta. Mahdollisesti myös ojennus-koukistus- liikkeeseen. Pysyvän haitan aste arvioidaan aina vuoden kuluttua viimeisimmästä operaatiosta. Minun tapauksessani ensi vuoden elokuussa. Varmasti käsi on silloin  parempi kuin tällä hetkellä, mutta koska se nyt puolen vuoden jälkeenkin on edelleen aika "kränkkä", niin tuskinpa siitä entisen veroista saadaan tekemälläkään. Ihan mielenkiinnolla etsiskelin hieman tietoa pysyvän haitan määrittämisestä sekä korvaussumman maksamisesta.

Onnettomuus sattui vapaa-ajalla ja niinpä omaehtoisessa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksessa on ehto pysyvän haitan kertakorvauksesta. Eihän se paljon tulee olemaan, eikä todellakaan tulee korvaamaan käden vajaavaisuudesta aiheutuneita ja aiheutuvia haittoja, mutta on toki parempi kuin ei mitään.

Haittaluokitusasteikko jakaa haitat 20 (1-20) luokkaan, joista 20 on suurin haitta.
Jos vakuutuksen maksimi kertakorvaussumma olisi esim. 20 000 €, niin haittaluokituksella 3, olisi kertakorvausmma 20 000 / 20 * 3 = 3 000.

FINLEXin (linkki) sivuilla on eriteltynä melko tarkasti eri vammojen aiheittamat haittaluokat.

Omaa tämänhetkistä tilannetta koskevia haittoja ja haittaluokkia ovat:

Ranne jäykkä, hyvä asento 2
Kyynärvarren kiertoliike rajoittunut tai puuttuva, asennosta riippuen 2-4
Kyynärnivel jäykkä, hyvä asento 4

Jos kyseessä olisi vasen tai heikompi käsi, niin haitta-aste olisi yhtä pienempi.

Saa nähdä tuleeko näistä asioista ensi kesänä taistoa vakuutusyhtiön kanssa. Muistelen joskus lukeneeni, että vakuutusyhtiön lääkärit ovat hyvin nihkeitä korvauspäätöksissään...

Kippari Kallen väärä hälytys

Kuva: http://theflickcast.com

Olen huomannut, että blogiini on toisinaan eksytty googlen kautta Kippari Kallen- hauikseen tai lihakseen liittyvillä hakusanoilla. Omalla kohdallani tosiaan oli oma pieni epäilys siitä, että hauisjänteeni olisi myös katkennut. Olkavarren sisäsivulla lähellä kyynärniveltä oli heti leikkauksen jälkeen tunnusteltavissa kova ja kipeä, pienen lapsen nyrkin kokoinen möykky. Möhkäle oli siinä viikkoja, muistaakseni lähes kaksi kuukautta. Lisäksi tuntui, että hauiksen paikalla oli pelkkä kuoppa. Tästä johtuen kohdistuivat epäilykset katkenneeseen hauisjänteeseen. Myöhemmin onneksi kävi ilmi, että hälytys oli väärä. Jälkeenpäin ajateltuna luulen, että kyseessä oli leikkauksen jälkeinen verenpurkauma. 

Hauista en kyllä edelleenkään pysty kauheasti jännittämään. Kipu säteilee saman tien kyynärpäähän. Uskaltaisin väittää, että ihan ilman hauisjänteen katkeamistakin olen menettänyt vähintäänkin sen 30 prosenttia lihasvoimasta. Ehkä sekin ajan ja treenin kautta palautuu...

Lisää katkenneesta hauisjänteestä:
Hauisjänteen vaivat (Sairaala NEO)
Hauisvaivat (Klinikka 22)

Tautipesäkkeessä

Viime aikoina riehunut vatsatauti saavutti alkuviikosta myös meidän perheen. Vaikka tauti oli ehkä kautta aikain lievin versio, uuvutti se silti koko nelikon. Syynä se, että tauti alkoi -yllätysyllätys- juuri ennen puolta yötä ja jatkui aina aamun pikkutunneille asti. Siinä sitten kun valvottiin koko yö, niin kyllä oli porukka rättipoikkiväsynyttä seuraavana päivänä. Taudinkuva oli kaikilla hieman erilainen: yhdellä ei mitään, toinen oksensi, kolmas ripuloi ja neljännellä oli näitä molempia.

Tämä ja eilinen päivä ollaan oltu jo ihan terveitä, mutta hoitoon ei olla vielä uskallettu viedä. Ulkona kun paukkuvat kovat pakkaset, niin sisällä juostaan sitten kirjaimellisesti päin seiniä ja äidin hermoja koetellaan enemmän ja vähemmän. Kaksikko keppostelee minkä ehtii: verhot on revitty alas, parvekkeen ovea availlaan vähän väliä ja mennään sinne jäätymään, pakastinta käydään avaamassa ja huonekaluja siirrellään. Koko ajan joku on kiipeämässä pöydälle ja kenkäkaapin kymmenet kenkäparit on tyhjennetty lattialle tämänkin päivän aikana jo niin monta kertaa, että olen pudonnut laskuista. Yhden paikan kun saa siistiksi, niin sillä välin on kaksi räjäytetty. Todella toivon, että maanantaina kaksikko on iskussa hoitopäivään..

Käden kannalta on ehkä ollut ihan hyväkin asia, että lapset ovat olleet pitkään kotona. Nyt kun heitä on tullut nosteltua ja kanniskeltua normaalia enemmän, niin alkaa tuntua siltä, että uskaltaa varata jo painoa hieman oikeankin käden varaan. Jesh!

Virkattu jätski

Vaniljaa vai mansikkaa?

Lapset saivat vuosi sitten jouluna Ikean keittiön lahjaksi, ja jo silloin mietin, että olisi kiva väsäillä leikkiruokaa keittiö- ja kipsaleikkeihin. Ensimmäinen tuotos on oman pään ohjeella virkattu jätski. Suunnitelmissa olisi virkata ainakin muffinseja, runebergin torttuja, hedelmiä ja vihanneksia.

5 months after

Eilen tuli kuluneeksi jo viisi kuukautta onnettomuudesta. Nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että pystyn osittain elämään jopa ihan normaalia elämää. Tarkoittaa sitä, ettei ihan joka asia jonka teen vaadi hirveää ponnistelua/hampaiden kiristelyä/tunnu epämiellyttävältä/hankalalta. Käsi ei enää juurikaan särje ja hermokipu on siedettävää.

Voisin sanoa käteni palanneen takaisin osaksi minua. Kirurgini kanssa keskusteltiin viime käynnillä siitä, miten onnettomuuden jälkeen saattaa tulla sellainen tunne, että loukkaantuneen käden tuntee ulkopuoliseksi, vähän niin kuin se ei edes olisi osa kehoa, mutta kulkee kuitenkin koko ajan mukana. Näin kävi myös mulle. Olin minä ja sitten oli se mun käsi. Välillä vihasin kättäni ja usein toivoin sen leikattavan kokonaan irti. Nyt monen kuukauden jälkeen voin onneksi riemukseni todeta, että kädettömyyden aika alkaa olla ohitse.

Käsi ei kyllä todellakaan ole entisensä. Se ei mene täysin koukkuun eikä suoraksi, samoin kierto on edelleen vajaa, mutta koko ajan mennään hiukan eteenpäin. Mitään sulkapallon, pesäpallon tai lentopallonpelaajaa musta ei taida enää tulla. Eikä esim. bodypumpiin ole enää mitään asiaa, mutta onhan noita onneksi muitakin harrasteita...

Menneenä viikonloppuna juhlittiin poikasen nimppareita. Mulle iski leipomislaiskuus ja makean herkkuna pöydässä komeili jätskibaari. Vaniljajätskin lisukkeina tuore ananas, kesän mansikkasatoa pakkasesta, muumikeksejä, pätkistä, piparminttunonparelleja, rusinoita ja kinuskikastiketta. Hyvää ja ah, niin helppoa :)

Jätskibaari

Vuoden ensimmäinen kukka

Juhannusruusu

Vuoden 2013 ensimmäinen kukkani on juhannusruusu.  Näitä samanmoisia mattoja on monet blogit pullollaan, mutta laitanpa minäkin kuvan omasta tuotoksestani. Ensikertalaisella aikaa kului kolme iltaa. Eikä ollut muuten mikään paha nakki, helppoa sanoisin.  Ei muuta kuin seuraavaa puuhastamaan.

-K

ENMG-tutkimus

Hyvää alkanutta vuotta vain kullekin :)

Perjantaina oli vihdoinkin aika hermoratatutkimukseen. Tutkimus oli ERITTÄIN epämiellyttävä ja kivulias. Sivuilla toimenpidettä verrattiin hammaslääkärikäyntiin, mutta sanoisin, että aika paljon hurjempi. Koko tutkimuksen ajan makasin laverilla ja katselin kattoon. Lääkäri testaili ties kuinka monesta kohtaa vastetta sähköshokkeja antamalla. Ei muuten ollut ihan mitään pikku sähköiskuja, vaan myös sellaisia, etä koko käsi lennähti ilmaan. Väittäisin, että niitä annettiin yhteensä vähintään sata.

Hetkeä myöhemmin tajusin, että sähköshokit olivat pientä verrattuna siihen, kun neula tungetaan lihakseen ja pyöritellään siellä + että joudun samalla painamaan vastaan. Helkuta että teki kipeää. Kipua on viimeisen viiden kuukauden aikana tullut tunnettua aika paljon, mutta kyllä tämä oli taas yksi huippuhetkistä. Ehdottomasti pahin lihas oli tuo peukalon ja etusormen välissä oleva. Onneksi se on nyt ohi. En muuten ihan helposti mene enää toiste. Tutkimuksen jälkeen käsi oli kirjaimellisesti kuin katujyrän alle jäänyt.

Tutkimuksesta selvisi, ettei mikään hermo ole ainakaan rikkipoikkikatki. Tämä nyt oli selvä entuudestaankin, mutta jotain häikkää löytyi, joskaan niille ei nyt mitään tehdä. Aika parantaa.

Ote kertomuksen yhteenvedosta:

Neurografia ja potilaan tuntohäiriö viittaavat N. cutaneus antebrachii lateraliksen osittaiseen aksonaaliseen vaurioon oikealla; kontiuniteetti on tallella mutta vasteen koko on oireetonta puolta selvästi matalampi (>50 %). Leikkausarpi kulkee lähellä hermon kulkukohtaa; mahdollisesti ollut venytystä itse trauman tai toimenpiteen aikana. Muuhun ääreishermovaurioon viittavaa ei tule esiin. Potilas keroo kyynärvarren hyperestesian jo helpottaneen; tätä ollut voimakkaampana aiemmin; nyt enää hyvin distaalisesti. Ei kipuja. Mikäli jatkossa tarve tutkia hyperestesia oiretta suosittelen kylmä-lämpötuntokynnysmittauksia ohuiden säikeiden tutkimista varten.

Eli tutkimuksesta selvisi häikkää suunnilleen arven alueella. Siellä ajoittain kipuja, mutta ihan ok. Ranteen sisäsivu oli tutkimuksessa kunnossa, joskin siinä edelleen esiintyy erittäin ärsyttävää tunnetta, joka on levinnyt myös peukun alueelle. Selviäisiköhän tämä siinä ohuiden säikeiden tutkimuksessa?