Ranne suree

Palaan vielä ranteeseen, joka on kipuillut viimeiset kolme kuukautta tavalla jos toisella. Olen menneinä kuukausina kelannut onnettomuuttani sekä sitä seuranneita päiviä ja viikkoja. Olen lueskellut aika paljon kaikkia lääketieteellisiä sivustoja ja julkaisuja, toki myös keskustelupalstoja, mutta niihinon syytä suhtautua tietyin varauksin. Luulotautisen maallikon ei ehkä kannattaisi tuollaiseen ryhtyä, mutta minkäs teet.

Löysin vuoden 2011 Turun lääketiedepäivien luentolyhennelmät ja sieltä löytyi aihealueen "Käsi suree - Missä vika" alta muutama huomionarvoinen tiivistelmä. Omalta kannalta mielenkiintoisin ja kenties myös selkokielisin oli "Neurofysiologiset tutkimukset yläraajan hermojen selvittelyssä" (Kirj. Prof. Satu Jääskeläinen). Tässä muutama lainaus suoraan tekstistä:

"Yläraajaoireiden diagnostiikassa ensisijainen neurofysiologinen tutkimus on lihassähkötutkimus eli ENMG (elektroneuromyografia), joka koostuu hermojohtonopeusmittauksista ja neula-EMG:stä---"

"---ENMG-tutkimuksen herkkyys ja tarkkuus ääreishermovaurioiden diagnostiikassa ovat huomattavasti paremmat kuin kliinisen tutkimuksen ja parhaimmillaan tuoreessa vaiheessa, 1-4 kk oireiden alkamisesta, jolloin potilas olisi ohjattava ENMG-tutkimukseen jo perusterveydenhuollossa---"

"---KNF-tutkimuksiin (KNF=kliinisen neurofysiologian) on syytä lähettää kaikki potilaat, joilla on yläraajan tai niskan seudun ulkoisen vamman tai leikkauksen jälkeen tuntohäiriöitä, lihasvoiman alenema tai pitkittyvä kiputila---"

Ihan jo tuon viimeisen kappaleen perusteella saanen kummastella, miksei minua ole jo lähetetty tutkimukseen? Paras tarkkuuskin kun ilmeisesti saavutetaan tuoreessa vaiheessa, pian paukkuu neljä kuukautta rikki.

Omalla kohdalla onnettomuuden hoidon ja tutkimuksen focus on koko ajan ollut kyynärpäässä. Luonnollista, koska olihan siellä luksaatio ja pirstaleinen murtuma, joka vaati leikkaushoidon. Ranteestakin otettiin elokuun lopulla suppea MRI (magneettikuva) ja röntgenkin myöhemmin, mutta silti ihmettelen miksei ranteen hermoasioihin ole sen suuremmin keskitytty. Ranne on juuri se, mikä eniten minua on kivuillaan kiusannut.

Magneettikuvasta radiologi antoi seuraavan lausunnon:

Ei murtumaa ranteen pikkuluissa, mutta ulnan processus styloideuksessa on ilmeisesti eksaktiasentoinen murtuma. Sen ympärillä on turvotusta. Pikkuinen luukontuusio näkyy lisäksi radiuksen päässä radiaalisessa kulmassa. Lunatumin radiaalisessa laidassa on pienehköt eroosiot. 

Kolmiorustossa on nähtävästi perforaatioaukko. Volaarisella puolella on turvotusta radiokarpaalisissa ligamenteissa. Ranteen nivelissä ei merkittävää synoviittia tai hydropsia. Sormien koukistajien jännetupissa on jonkin verran turvotusta, ja medianus-hermossa on lievää ödeemaa rannetunnelin alueella. Ranteen ympärillä on kohtalaisesti myös pehmytkudosturvotusta.

Vielä kun saman saisi suomeksi??? :)

Lisäksi lunatumista löytyi se ganglio. Miksiköhän sitä ei ole laisinkaan kirjattu lausuntoon? Yhdellä kontrollikäynnillä kysyin sen leikkauksesta. Mahdollista, mutta vissiin hieman hankala sijaintinsa vuoksi. Parisen viikkoa sitten bongasin oikeasta ranteestani möykyn. Olisikohan se sama ganglio voinut plumpsahtaa pinnalle sieltä nivelten välistä? Vai onko tämä uusi? Ja koska ranteeni särkee juuri siitä ganglion ympäriltä niin painaakohan rakkula luita jotenkin?

Tällaista tällä kertaa. Itse en täysin ymmärrä kaikkea kirjoittamaani, mutta väliäkö sillä, tuskin kaikki tätä lukevatkaan :)

7. FYSIOTERAPIA

Järjestyksessään seitsemäs fyssarikäynti täyttyi suurimmaksi osaksi keskustelusta. Alusta asti rannetta piinannut hermokipu on äitynyt todella ärsyttäväksi, samoin ranne on muutenkin alkanut kipuilla ja on todella jäykkä. Lisäksi ranteessani on alkanut esiintyä sähköisku-tyyppisiä tuntemuksia. Viime viikonloppuna tilanne paheni entisestään ja tiistaina aloitin buranakuurin. Varasin ajan myös toiselle käsikirurgille. Olisin halunnut tietyn kipulääkärin vastaanotolle, mutta seuraava vapaa aika (ainakin yksityisellä puolella) olisi ollut vasta ensi vuoden tammikuussa. Syy toiselle lääkärille menemisessä siis se, ettei oma käsikirurgini ole oikeastaan mitenkään reagoinut vaivaani, vaikka olen sitä joka käynnin yhteydessä ruikuttanut.

Fysioterapeuttini oli silmin nähden hieman närkästynyt kuullessaan aikomuksestani hakeutua toisen lääkärin vastaanotolle. Kyllähän mä sen itsekin tiedostin, että ei välttämättä ole mitään järkeä käydä 20 minuutin vastaanotolla lekurilla, joka ei etukäteen tiedä tapauksestani mitään. Se olisi vain ajan (ja rahan) hukkaa. Lisäksi kyseessä olisi ollut jo eläkkeellä oleva vanha kääkkä :D Sanoin, etä selvä, voin ihan hyvin perua ajan, mutta mitä sitten teen? Kipulääkäri, joka pitää vastaanottoa hoitavassa sairaalassni, olisi seuraava askel. Häneltä olisi ehkä mahdollista saada lähete TYKS:iin tarkempaa tutkimusta eli ENMG:tä varten. ENMG eli elektroneuromyografia on ääreishermojen ja lihasten häiriöitä selvittävä tutkimus. Käynti kivunhoitoon erikoistuneelle lääkärille olisi siis luvassa tulevalla viikolla.

Turvotusta oli kertynyt jonkin verran kaulan alapuolelle asti. Käsi lymfattiin kauttaaltaan. Käteen vedettiin teipit, jotka totesin heti supertoimiviksi. Jos en itse olisi kokenut, niin en ikinä uskoisi teippejä näin tehokkaiksi.

Pyysin fyssarilta myös kirjalliset ohjeet jumppaa varten. Jospa ensi viikolla löytäisin tieni uimahallille. Upouusi uima-asukin asusteineen on hankittu.

SOC y Stadium

Kunta apuna

Onnettomuuden jälkeen meillä räjähti kämppä aika hyvin käsiin. Hyvin harvoin meillä ihan tiptop-siistiä on, mutta kun perheen äidistä tuli käytännössä kädetön, niin sikolätti oli valmis. Minä makasin sohvalla lääkepöllyissä ja mies toimi minun ja lasten hovipiikana. Lapset tuli hoidettua, mutta siihen se sitten jäi. Aika nopeasti mä kyllä pääsin takaisin imurin varteen. Olihan se tietysti alkuun raskasta yhdellä kädellä, mutta ei sitä koko kämppää tarvinnut kerralla imuroida. Pölyistä viis, tärkeintä oli, että lapset tuli hoidettua.

Aloin selvitellä olisiko kunnalla tarjota mitään kodinhoitoapua. Olihan tilanne leikkauksen jälkeen aivan hirvittävä. Soittelin kaikki mieleen tulevat paikat läpi, mutta ei mitään tai ainakaan kukaan ei osannut auttaa. Moni ulkopuolinenkin ihmetteli eikö mistään tosiaan saa mitään apua. 

Neuvolasta sain perhetyöntekijän numeron ja ensimmäinen käynti sovittiin syyskuun alkupuolelle. Kunnassani neuvolan perheohjaaja on aika tuore juttu, ja tärkeintä on ilmeisesti tehdä ennalta ehkäisevää työtä lapsiperheissä, mutta myös olla tukena ja apuna kriisitilanteissa ja ihan tavallisissakin vanhemmuutta askarruttavissa asioissa. Palvelu on maksutonta ja täysin vapaaehtoista. Sillä ei siis ole mitään tekemistä sosiaalihuollon tms. kanssa.

Perheohjaaja tuli aina meille kotiin. Ensimmäisellä käynnillä me vain juttelimme. Naurun lomassa taidettiin pienet itkutkin tirauttaa, ihan kumpikin :) Hän toimi minulle kuuntelevana korvana ja ihanana keskusteluapuna. Turinoinnin lomassa viikattiin välillä pyykkejäkin ja suurena (kanto)apuna hän oli hissiremontin aikana. Perheohjaaja kävi meillä parin kuukauden ajan noin kerran viikossa tai kahdessa. Viime kerralla ei sovittu enää seuraavaa tapaamista, mutta tarvittaessa saan soittaa hänet paikalle. Jos pyykit alkaa kasaantua, niin saatanpa näin tehdäkin ;D Tähän kuitenkin pieni tarkennus: perheohjaaja ei ole siivooja/lastenhoitaja, mutta yhdessä voimme tehdä mitä vain! 

Minulle perhetyöntekijä antoi hirveästi tsemppiä ja voimaa jaksaa eteenpäin. Iloinen ja pirteä persoona jätti hymyn huulille jokaisen käynnin jälkeen. Kodinhoitoapua kunnalla ei siis ollut tarjota, mutta väittäisin että nämä käynnit olivat henkisesti sitäkin arvokkaampia <3 Kiitos N!

KONEhissi konettaa!

Meillä on taas hissi! Remontti valmistui jopa muutaman päivän etuajassa. Alkuperäisen aikataulun mukaan kipuaminen ja kapuaminen olisi jatkunut vielä tämänkin viikon, mutta avustusten takia deadlineä ilmeisestikin kiristettiin ja viimeinen (eli meidän) rappu oli määrä tehdä viidessä viikossa. Yksi äijä purkua lukuun ottamatta sitä oli koko ajan väsäämässä, ja ihan näppärä taisi ollakin, koska lopputarkastus tehtiin viime viikon perjantain sijaan jo tiistaina. Yhteensä remppa kesti siis 4 vko ja 2 pv.

Siinä ei kyllä ollut päivääkään liian vähän. Reilu neljään viikkoon mahtui paljon haastavia tilanteita, liittyen lähinnä siihen, kun minun oli määrä kiivetä yksin lasten kanssa. Aamuisin lähdin minä aina saattamaan lapsia ja miestä autolle toinen muksu kainalossa. Iltapäivät olivat aina yhtä sumplimista. Ilman sukulaisia, ystäviä, naapureita ja neuvolan perhetyöntekijää olisin lasten kanssa jököttänyt pihalla aina siihen asti kun mies tulisi töistä kotiin. Onneksi kantoapua oli saatavilla.

Muutaman kerran jouduin kyllä pakon edessä laskeutumaan/kiipeämään yksin lasten kanssa. Tässä niistä jokunen: (SISÄLTÄÄ VINKKEJÄ MITEN SELVITÄ YHDELLÄ KÄDELLÄ KAHDEN LAPSEN KANSSA VIISI KERROSTA YLÖS JA ALAS)

1. Aurinkoinen lauantai. Pakko päästä ulos. Mennen tullen kannan kummankin lapsen puoli kerrosta kerrallaan. Eli 10 kerrosa yhteensä. Hiki tulee, mutta käy jumpasta.
2. Sovin iltapäivälle leikkitreffit naapurin eläkeläispariskunnan kotiin ja sain heidän numeron. Soitin kun olin alhaalla ja naapurin setä tuli kantoapuun. Niiin ystävällistä!
3. Kaksi kertaa naapurit pelastivat tilanteen ja taluttivat poikasen minun kantaessani tyttösen.
4. Piti odottaa pihalla miehen saapumista töistä, mutta alkoikin sataa. Naapurirapun äiti pienen tyttönsä kanssa tuli saatille.
5. Kaksi väsynyttä kitisijää + kauppakassi. Pakko jättää poikanen alas ja viedä tyttönen ylös sisälle. Leivänpala käteen, ovi kiinni ja toista hakemaan.
6. Kerran oli toinen nukahtanut rattaisiin. Hereillä olevan kiikutin ensin ylös naapuriin ja kävin hakemassa nukkujan.

Hikeä tuo kapuaminen kyllä pukkasi, vielä kun oli usein talvivaatteetkin päällä. Ajattelin, että kunto tässä hommassa olisi noussut, mutta tiedä sitä sitten. Tuskin se ainakaan huonommaksi meni. Asteikolla 1-5, arvioisin kuntoni kolmoseksi. Yksin jos nousi, niin jaksoi ylös vitoseen asti. Jos oli lapsi sylissä, niin kolmoseen oli ihan ok, neloseen yhtä tuskaa ja viidenteen lähes mahdotonta, mutta kun pakko oli, niin kotiin päästiin :)

Hissiremontissa ei kamalinta ollut itse hissittömyys, vaan se hirveä pöly ja saasta, mikä rapussa leijui. Terveiset siivoojalle on lähetetty eteenpäin...

Kolmen kuukauden kontrolli

Perjantaina kävin näyttämässä lääkärilläni kättä, onnettomuudesta aikaa jo n. 3 kuukautta. Kyynärpäästä otettiin röntgenkuvat ja kuvien perusteella: "Rtg:ssä tilanne ennallaan paitsi nyt sivukuvan perusteella luutumistakin todettavissa palojen välissä.

Lääkäri mittaili myös kyynärpään liikeratoja. Aktiivinen liike kyynärpäässä n. 44-108 astetta. Aktiviista supinaatiota (kyynärvarren uloskierto siten, että kämmenpuoli tulee ylös tai eteen) ainoastaan noin 20 astetta, pronaatioon (kyynärvarren sisäänkierto siten, että kämmenpuoli tulee alas tai taakse) meni paremmin. Itselle tuli fiilis, ettei tilanne ollut kovin hyvä. Kirurgin sanojen mukaan onnettomuteni oli aivan kamala, pahapahapaha.Toisaalta edistystä on koko ajan tapahtunut eli kyllä tämä ainakin tämän hetkisestä tilanteesta vielä tulee paremmaksi.

Keskiasento

Supinaatio

Varmaa on kuitenkin se, että jonkinasteinen pysyvä haitta tästä tulee jäämään, mutta minkäasteinen, se arvioidaan vasta vuoden kuluttua viimeisimmästä toimenpiteestä eli ensi vuoden elokuussa. Ainakin siihen asti jatkuu kuntoutus.

6. FYSIOTERAPIA

Kaksi viikkoa väliä ja  vuorossa kuudes fysioterapiakäynti. Homma aloitettiin salin puolella keppijumpalla. Siirryttiin lattialle patjan ja joogapatukan päälle. Lisäksi pienillä painoilla taljan kanssa vetoja ja käsipainon kanssa hauiskääntöä. Sain vielä jumppakuminauhan kotitreeniä varten.

Jumppakuminauha

Ft lymfasi käden ja sitä jumpattiin yhdessä. Käden liikkuvuus oli ekasta kerrasta parantunut n. 40 astetta. Ojennukssessa reilu 40 asteen liikevaje. Puristusvoimaa tuplat edelliseen kertaan verrattuna, 16 kg.

Ranteessa olevaa hermoärsytystä varten käteen kokeillaan "tuubia". Pelkkä hihan kosketuskin tuntuu olevan liikaa.

Tuubi ärsytystä lievittämään

Suunnittelen aloittavani sali- ja vesijuoksutreenin. Ehkä jo ensi viikolla!?!

Sienessä

Klo 15.45/16.12/17.08

Viikonloppuna käytiin miehen kanssa oikein kahdestaan  mökillä. Lehdet olivat pudonneet puista ja ilma oli  ihanan raikas ja  tyyni. Saavuttiin mökille vasta vähän ennen pimeän tuloa ja ilta kuluikin mökkiä lämmittäessä ja saunoen. Takanlämmityksen ohessa kävin vähän väliä laiturilla ihastelemassa auingonlaskua. Oikein harmitti, kun järkkäri oli jäänyt kotiin eikä kännykkäkameran kuvat anna ihan arvoa maisemalle. Auringon laskettua meren ylle nousi kevyt usvapeite ja väriloisto muuttui liilahtavaksi. Näky oli satumainen.

Löylyjen jälkeen lähdettiin vielä veneellä naapurisaareen maistelemaan viintä. Mulle oli ihan uusi  kokemus veneily pilkkopimeässä. Paluumatka  sujui paremmin; kuu loisti kirkkaana ja tähtitaivas välkkyi taivaalla. Otavankin bongasin. Pikkupakkanen oli jäädyttänyt veneen pinnan liukkaaksi, onneksi osasimme varoa.

Seuraavana aamuna mies lähti kaverin kanssa  kalaan ja  itse lähdin ystävän kanssa sienimetsälle. Aiemmin syksyllä oikein otti  päähän, kun jäi sienestykset käden takia väliin. Tämä viikonloppu onneksi kuittasi sen, sillä saalista löytyi viikon takaisesta lumesta huolimatta ihan kelposatsi. Suppiloista riitti aineksia niin kuhan kanssa tehtyyn kastikkeeseen kuin sienikeittoonkin.

Kuvassa oleva kuha oli kaverin saalis, mutta omakin kalastaja oli saanut narrattua lähes yhtä ison.

Ratin ja oven takana

Pari viikkoa sitten alkoi päässä kyteä ajatus, jospa sitä jo uskaltautuisi auton rattiin. Ranne kun kääntyilee jonkin verran ja kädenkin saa kunnolla nyrkkiin. Eilen kun lähdettiin mökiltä hyppäsin kuskin paikalle, käynnistin auton ja siirsin käden vaihdekepille vaihtaakseni vaihteen vapaalta ykköselle. Siihen se yritys sitten tyrehtyi. En nimittäin saanut  vaihdekeppiä työnnettyä sivulle ja ylös. Liike sai aikaan viiltävän kivun kyynärpäässä. Ei muuta kuin takaisin pelkääjän paikalle. Ratkaisu tähän olisi mahdollisesti automaattivaihteinen pirssi, mutta autonvaihto ei ainakaan tällä hetkellä ole kiikarissa. Ja toisaalta, hyvin tässä on pärjätty, vaikka musta ei kuskiksi olekaan. Mun kruisailut painottuu tästä eteenpäinkin ainoastaan leluautoihin, BRUMM-BRUMMM...

Auton avaimen sain sentään väännettyä virtalukossa. Toista se on kotiintulon kanssa. Kotiven lukko on sen verta jäykkä, että se aukeaa ainoastaan vasurilla, mikä sekin oli alkuun aika hankalaa... Sisään on kuitenkin joka kerta päästy.

Käsialanäyte

käsialanäyte a´la vasuri

Harvassa on nykypäivänä ne kerrat, kun joutuu kynällä kirjoittamaan. Lähes kaikki kirjallinen tuotos kun tapahtuu näppäillen; joko tietokoneella tai kännykkällä. Edes kortilla maksaessa ei tarvitse enää käsialanäytettä antaa, kunhan vain näppäilet tunnusluvun. Mulla onkin reilu vuosi sitten rouviintumisen myötä uudistuneen nimmarin harjoitukset jääneet ihan keskeneräisiksi.

Vaikkei kynää tosiaan kovin usein tarvitse käyttää, niin mä oon silti saanut (joutunut) opetella kirjoittamisen taidon vasurilla. Lasten hoitopaikassa on käytössä reissuvihko ja sinne tulee lähes päivittäin jotain raapustettua. Ihan ookoosti tuo tekstaus nykyään sujuu vasurillakin :)

Puolivälissä vai puolessavälissä?

Jihuu, meillä on hissiremppa jo puolessavälissä! Vai onko se puolivälissä vai sittenkin puolessavälissä ja kirjoitetaanko puolessavälissä yhteen vai erikseen. Puolivälissä kirjoittaisin automaattisesti yhteen, mutta puolessa välissä näyttää jotenkin paremmalta erikseen. Kielenhuollon ABC kuitenkin ohjeisti kirjoittamaan myös puolessavälissä yhteen.

Jollain tavalla oikein rakastan kaikkea kielenhuoltoa. Suomen kieli on kyllä aika kiero kaikkine pilkku- ja yhdyssanasääntöineen. Varsinkin yhdyssanat on välillä tosi pahoja. Itsekin tulee toisinaan virheitä tehtyä, mutta kyllä sellainen selviä kielioppivirheitä täynnä oleva teksti on kauheaa luettavaa. Pahimmat raapaisut näkee usein fb:ssa. Sinne tekisikin vähän väliä mieli kommentoida, että kyllä yhdyssana on aina yhdyssana :-)

Takaisin hissiremonttiin ja onko se sitten puolivälissä vai puolessavälissä. Jos kiipeän portaita ylös ja olen 2. ja 3. kerroksen välissä, niin saattaisin sanoa olevani puolessavälissä. Puolessavälissä on mielestäni tarkempi kuin puolivälissä. Puolessavälissä on ihan just puolessavälissä ja puolivälissä suunnilleen puolivälissä, ehkä muutaman askelman ylempänä tai alempana. Mutta siihen onko hissiremontti puolivälissä va puoilessavälissä, niin I-HAN SA-MA, kahden ja puolen viikon kuluttua se on VAL-MIS! Ja voihan se olla nyt puolivalmis, puoliksivalmis, puolet valmiina, puoliksi tehty, puolet kesken, puoleksi keskeneräinen, puolet tekemättä... Ah, mikä ihana suomenkieli...

Ps. Tästä pti tulla "miten ollaan selvitty hissiremontista"-postaus, mutta tästäpä tulikin puolivälipohdintaa. Selviytymisestä siis myöhemmin.