Olin siis kyllästämässä portaita ja kyykyssä tuolla toiseksi alimmlla portaalla, joka kuvassakin näkyy. Nousin ylös, käännyin ja kaaduin suoraan käsivarsi edellä tantereeseen. Sairaalassa selitin kompuroineeni jalkoihini. Myöhemmin mietin jospa mulla meni veri päähän noustessani, vai liukastuinko kenties sieneen tai kompastuinko kiveen. Ken tietää. Kai mulla ne jalat vain menivät solmuun, kun sellaista olen höpöttänyt heti kaatumisen jälkeen. Alkuun olin vakuuttunut siitä, ettei käteni osunut kiveen. Ihan vain syystä että käteeni ei syntynyt mitään ruhjeita. Mutta kun tarkastelee tuota maastossa olevien kivien määrää ja miettii miten pahasti caput radii pirstaloitui, niin mitä todennäköisimmin olen rojahtanut käsivarsi/kyynärpää edellä suoraan graniittiin. Pahaa jälkeä tuo viaton kömmähdys sai aikaiseksi. Lisäksi kun kaatumissuunta oli loivasti alamäkeen, niin kaikkien fysiikan lakienkien mukaan kaatumisessa oli enemmän painovoimaa kuin esim. ihan tasaiselle kaaduttaessa. (näin päättelee lyhyen matematiikan ja erittäin lyhyen fysiikan aikoinaan lukenut)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti