Mikä migreeni!

Mulla ei moneen vuoteen ole ollut migreenikohtausta, puuduttavaa päänsärkyä kyllä senkin edestä. Eilen oli jo aamusta vähän höntti olo ja pistin vielä pitkäkseni, kun muu perhe lähti ovesta ulos. Torkuin reilu tunnin ja olo oli edelleen vähän pökkyräinen. Zombailin päättömänä ja kun siskoni saapui lähdettiin hakemaan lapsia. Silmissä taisi vilistä jo silloin. Pistin hajataiton piikkiin. Tultiin takaisin ja mietin: "en piru vie ota särkylääkettä pikku jyskytykseen, on tässä niin paljon tullut niitä muutenkin napsittua". Olisi kyllä kannattanut ottaa.

Neljän maissa oli pakko pistää pitkäksi ja napata yksi tabu. Burana 800 käveli ensimmäisenä vastaan. Kävin välissä syömässä päivällisen, mutta sen jälkeen oli sulkeuduttava pimeään makuuhuoneeseen kylmä kääre otsalla. Ei mennyt kauaa, kun vessa kutsui. En muista kuinka monta kertaa mahdoin  käydä vesiripulilla, varmaan muutaman. Otin jonkun migreenilääkkeen ja join hiukan limua. Se limu oli vikatikki. Pisti röyhyttämään ja seuraavaksi tyhjeni koko vatsalaukku. Joka kerta mietin, miten sitä voi tulla niin paljon. Takaisin sänkyyn yhden panacodin voimin. Pääkipu oli aivan hirveä, en muista että se olisi koskaan ihan noin paha ollut. Olin jo varma, että mulla on joku aivokasvain. Toivoin, että joku tulisi leikkaamaan pääni irti. Ei muuta kuin uudestaan halaamaan pönttöä. Minulle tuotiin pahoinvointilääkettä, suppona. NOUU! Laitoin sen kuitenkin paikoilleen. Ja kannatti, sillä siihen loppui oksentelu ja ripulointi. Nyt enää päässä jyskytti. Kahdeksan maissa sain kaksi ruiskullista pronaxenia ja puolen tunnin päästä pystyin jo nousemaan sängystä. Huh mikä kohtaus! Ei tällaisia enää ikinä kiitos!