sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kädettömän mökkihaasteet

Mökkimato
Kyllä vaan ottaa pahasti päähän tämä kädettömyys. Aiheuttaa aikamoisia ärsytyksen ja turhautuneisuuden tunteita. Viikonlopuksi suunnattiin saareen ja joo, ei se yksi toimiva käsi olisi yhtään pahitteeksi.

1) mä katson vierestä, kun mies hoitaa roudaukset
2) musta ei oo mitään hyötyä rantautumisissa/laiturista irtautumisissa
3).syötiin rapuja, en kuorinut ainuttakaan
4) käden leikkauspäivänä meillä piti olla rapujuhlat ja sitä varten ostettu 3 litan valkkaripönikkä odotti jääkaapissa. Ei tarvitse ottaa kulaustakaan niin kauan kuin panacod kuuluu ruokalistalle
5) mun mielestä meidän mökkisaunasta tulee maailman parhaat lölyt. Robon kanssa ei tartte saunoa
6) Mies oli päättänyt laskea verkot ja sähelsi yksinään verkot solmuille. Voi olla, että mun soudut on nyt soudettu. Verkkojen laskut ja nostot ovat kyllä aiheuttaneet suuria perheriitoja eli ehkä tää onkin ihan positiivinen juttu ;D Toisaalta ahvenet ja kuhat kyllä maistuis.
7) yksikätinen äiti, 2-vuotias uhmaikäinen joka ei ole nukkunut päikkäreitä ja kävelemään opetteleva 1-vuotias -> ei kannata sijoittaa saman katon alle jos halutaan välttyä tönimiseltä, kolhuilta, puremiselta, huudoilta ja itkuilta (tuli vähän jo viime kesä mieleen, kun vannoin etten enää ikinä tule mökille viettämään aikaa pikkuiseen koppiin kahden lapsen kanssa, kun mies puuhastelee juttujaan..) Ehkä vuoden päästä mieli on taas tasoittunut 
8) Haravoitavaa alkais olla. Kokeilin yhdellä kädellä jotain olkapäätekniikkaa. Ei toiminut. No, kai ne lehdet ja kaislat sinne maatuu...

Ehkä ei kannata kauheasti edes yrittää tehdä mitään. Ei siitä seuraa kuin paha mieli, kun mikään ei onnistu. Yleensä kun on tottunut touhuamaan kaiken aikaa, niin ei vaan tämä oma kyvyttömyys mene jakeluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti