Löydös Puolikuussa

Viikko leikkausen jälkeen minulla oli haavakontrolli. Rystysiin ulottuva jykevä kipsi poistettiin. Kyynärtaipeessa oleva s-kirjaimen mallinen leikkaushaava näytti lääkärin mukaan siistiltä. Uskaltauduin itsekin vilkaisemaan. Olihan se aika ällö, mutta ei niin paha kuin olin ajatellut. 

Käteni kipsattiin uudelleen. Nyt hieman kevyemmmin ja ainoastaan ranteeseen asti. Kotiohjeiksi sain sormi- ja olkapääjumppaa. Myös rannetta olisi hyvä liikuttaa ylös alas.

Viikonlopun kuluessa ranteeni alkoi kipuilla ihan hirvittävästi. Kipu oli niin hirveä, että aloin vakuuttua siitä, että myös ranteeni olisi hajalla. Aikaisempi kipsi oli pitänyt myös ranteen paikoillaan ja sekin oli näin saanut levätä. Kämmen ja sormet turposivat, iholla oleva kipu oli kamala. Tiistaiaamuna soitin sairaalaan ja puolille päivin sain ajan lääkärille. 

Käynnistä lääkäri kirjoitti seuraavasti: "Tulee uudelleen puh soiton perusteella. Kämmen turvoksissa ja ranne kipuilee. Otetaan rtg:t ja niiden perusteella lunatumin ulnaarisella reunalla murtuma suspekti löydös, lisäksi sivukuvassa lunatum kääntyneenä VISI tyyppisessä asennossa".

En voi muuta sanoa, kuin pisti tämän tytön aika hiljaiseksi  tuo ranteen tuomio. Yksi pieni perkele siinä taisi päästä. Lunatum, suomeksi puolikuuluu, on yksi ranteen pikkuluista ja sen murtuminen on erittäin epätavallista. Lääkärikin oli löydöksestä ymmällään: "Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää". Tarkempaa arviota varten oli kuitenkin päästävä magneettiin.

Kolme päivää myöhemmin kaksi lääkäriä ja yksi röntgenhoitaja pohtivat miten ranteeni saadaan kuvattua magneettiputkessa ilman, että kyynärpääni koukistuu. Kaikkia taisi vähän huvittaakin tilanne, kun minua aseteltiin lattialle magneettiputken eteen aika erikoiseen polvi-istunta-asentoon. Tapahtumasta olisi kuulemma pitänyt saada kuva. Nuori röntgenhoitaja kehui minua niin hurjan reippaaksi. Mielessäni hymyilin; kuulosti aivan samalta kun minä kehun lapsiani.

Magneettikuvista löytyi jotain positiivista: lunatum ei ollutkaan murtunut, vaan siitä löytyi luunsisäinen ganglio eli nesterakkula. Olisikohan synynyt rasituksen seurauksena? Joku pieni olematon murtumakin kyllä todettiin ja värttinäluussa näkyi luumustelma. Siinä niitä kivunaiheuttajia siten löytyikin, lisänä vielä raastava hermokipu. Iloinen uutinen tietysti se, ettei rannetta ainakaan tarvitse leikata.