Nyt on lypsyt lypsetty

Pikkuinen tyttöseni oli viikkoa ennen kaatumista täyttänyt vuoden ja imetys alkoi olla loppusuoralla, joskin hän veteli tisua vielä useita kertoja päivssä, toisinaan öisinkin. No ehkä ei vielä ihan loppusuoralla, mutta lehmänmaitoa oli alettu antaa nokkamukista ja itsekseni olin suunnitellut, että elokuun aikana tississä roikkuminen saisi loppua. No niinhän se sitten loppuikin, ei suunnitellusti pikkuhiljaa, vaan kertarysäyksellä. Mulle määrätyt kipulääkkeet olivat niin vahvoja, ettei imettää enää voinut. Enkä tiedä olisiko se edes teknisesti ollut mahdollista.

Itseäni ei imetyken lopettaminen juurikaan harmittanut, olihan se ollut tässä muutenkin tavoitteena. Toki olisin halunnut vähentää imetyskertoja pikkuhiljaa, niin että lopuksi olisi vain kerta päivässä. Se olisi ollut itsellenkin miellyttävämpää. Nyt jouduin nimittäin muutamana iltana lypsämään kipeitä rintojani tulehduksen pelossa. Mies piti muovikippoa edessäni, kun minä käsin suihkuttelin maito purkkiin. Kaikkeen sitä mieskin joutuu osaa ottamaan!

Kolme vuotta olen ollut joko raskaana tai imettänyt. Nyt olisi oiva aika lähteä liivikaupoille, mutta ihan turha haave. Jo pelkkä sovittaminen olisi liian haastavaa ja enhän mä edes saisi niitä aamuisin puettua.

Tyttöselle tissibaarin lopullinen sulkeutuminen taisi olla kovempi paikka. Minulle hän loukkaantui verisesti eikä suostunut muutamaan päivään edes katsomaan minua kohti. Huuto ja poispyristely alkoi heti, kun hänet asetettiin syliini. Onneksi tuo protestointi meni suht nopeasti ohi ja nyt ollaan taas ystäviä.