maanantai 1. lokakuuta 2012

Päivä ilman Panacodia

Tuli tuossa mieleen, että se parin viikon takainen migreenikohtaus taisi saada alkunsa siitä, että multa jäi yhtenä iltana panacodit ottamatta. Ekat reilu kolme viikkoa leikkauksesta panacodia tuli burana 600 mg:n lisäksi napsittua 6 kpl/vrk. Jossain vaiheessa tuli fiilis, että alan jäämään koukkuun kyseiseen tuotteeseen ja ajattelin kokeilla jospa pärjäisin ilman. Sainkin vähennettyä ihan hyvin. Päivät olen pärjännyt buranalla ja panadolilla. Viimeiset kaksi viikkoa olenkin ottanut panacodia ainoastaan yötä vasten.

Leikkauksen jälkeisinä päivinä ja myöhemminkin n. 1,5 vkoa leikkauksesta, kun käsi turposi sormia myöten ja koko ranne oli tulessa, lääkityksenä oli  oxynormia ja oxycontinia. Suoraan sanoen noista päivistä, kun olen noita "huumelääkkeitä" syönyt en muista juurikaan mitään.

Panacodiin vielä palatakseni: lääkkeen vaikuttavat aineet ovat parasetamoli ja kodeiini. Kodeiinista aiheutuvat haitat itselläni ovat ainakin väsymys, pahoinvointi ja ummetus. Ja tietysti käytön jälkeinen päänsärky (sen testasin viikonloppuna uudemmankin kerran). Tuo ummetus on aika kurja. Siihen olen perusluumujen lisäksi käyttänyt Duphalacia ja Pecorionia. Maitohappobakteereja syön tietysti myös ja Somacia siltä varalta, ettei maksa pamahda. Lisäksi vielä D-vitamiinia luutumista nopeuttamaan.

Kivun kanssa eläminen on aika puuduttavaa. Pahin kipu mulla on jostain syystä ranteen alueella. Se on sellaista pistelevää hermokipua, joka ei katoa kokonaan edes lääkkeillä. Kyynärpää alkoi kipuilla viime viikolla oikein kunnolla. Harmittavaa, koska se on leikkauksen jälkeen ollut aika hyvä. Jospa tämä viikko olisi edes hiukan parempi kuin edellinen. Tekee pahaa edes ajatella sitä pillereiden määrää, minkä olen kurkusta alas vetänyt. Ja noi lääkkeet, vaikkeivat pahimmasta päästä olekaan, tekevät musta ihan zombien...

Luomulääkettä

2 kommenttia:

  1. Onneks nyt on hyviä luumuja.. ;)

    VastaaPoista
  2. Voi jettä. Juuri eilen mietin sinua, että miten yks pieni kaatuminen voikaa muuttaa elämän ihan täysin sillä hetkellä. Onneksi nyt kuitenkin näin pientä (siis ettei mitään pysyvää). Vaatii vaan pitkää pinnaa, joka olisi ainakin itsellä koetuksella, mutta eipä siinä ole vaihtoehtoja. Tsemppiä! Mä yritän nyt saada joku päivä auton niin voisin tulla noiden apinoiden kanssa käymään... Tuon mukanani jotain hyvää herkkua teen kanssa ;)

    VastaaPoista