Kun lapset aloittivat hoidossa ja mä jäin saikkulaisena yksin kotiin pyörittelemään peukaloa, ajattelin että hajoilen täällä  neljän seinän sisällä ihan täysin. Mutta toisin kävi. Seuranpitäjiä on todellakin riittänyt. Äippälomalaiset lapsineen ovat tulleet viihdyttämään ja mua on "ulkoilutettu" viemällä kauppakeskuksiin, lounaille, kirppareille jne. Olen saanut apua lasten hakuihin ja iltapäivien kaitsemiseen. Muutamana aamupäivänä olen käynyt haukkaamassa happea ja parantamassa maailmaa hiekkalaatikon reunalla lähipihojen mammojen kanssa. Mulle on tuotu mm. kukkia, pullaa, suklaata ja sämpylöitä. Isovanhemmat ja muutkin ovat tehneet meille ruokia laatikkokaupalla. kuinkahan moni eri ihminen onkaan tyhjentänyt meidän astianpesukoneen :) Yksi kaveri toi ison kassillisen lehtiä ja leffoja. Ja kuinka moni onkaan soitellut ja kysellyt kuulumisia. Meidän naapurissa asuu hirmu herttainen eläkeläispariskunta. Kerran kävin pyytämässä jeesiä lasten riisumisessa, mutta löysinkin meidät naapurista leikkimässä dubloilla :) Ollaan kyllä onnekkaita, kun lähipiiristä löytyy niin paljon auttavaisia ja ihania ihmisiä <3

PS. Viime viikolla yksi kaveri suositteli ruotsalaista draamakomedia Solsidan-sarjaa ja tällä viikolla huomattiin, että sieltä leffakassista löytyi sarjan eka tuontantokausi. Mä jäin koukkuun heti tokan jakson jälkeen, joten suosittelen! Nyt täytyy alkaa metsästää seuraavia tuotantokausia!