En olekaan eksynyt tänne kuukausiin.. Melkeinpä olin unohtanut kaiken kiireen keskellä koko blogin olemassaolon. Kertoo siis siitä, että arjen rutiineissa ollaan kiinni eikä "ylimääräiselle nettihaahuilulle" ole aikaa.
Kerronpa pikaisesti käden kuulumiset. Joku ehkä saattaa olla kiinnostunut, mitä on tapahtunut viime toukokuusta tähän päivään.
Palataanpa ajassa siis kevääseen 2013. Muistelen, että kävin muutamia kertoja vielä fysioterapiassa, mutta se lopetettiin, koska fyssari oli sitä mieltä, ettei hänellä ole minulle mitään annettavaa. Käden asento oli mitä oli, sitä ei voisi lähteä väkisin vääntämään, koska luu oli väärässä asennossa.
Toimintaterapeutilla kävin saamassa ohjeita, miten annan karaisuhoitoa kädelle. Tunnot kun olivat päin brinkkalaa.
Kesä tuntui olevan suht nopeaa kuntoutumisen aikaa. Lämpimät ilmat vaikuttivat ehkä myös siihen, ettei käsi koko ajan kolottanut ja palellut eikä pitkät hihat ärsyttäneet tuntovammaista rannetta.
Elokuussa tuli kuluneeksi vuosi onnettomuudesta ja oli aika vuosikontrollin. Kyynärpäästä otettiin tietysti röntgenkuvat. Kirurgin arvio kuvista oli negatiivisempi kuin mitä olin ajatellut. Hänen mukaansa kuvat olivat näyttäneet puoli vuotta takaperin paremmilta. Ymmärsin, että luunkappale olisi mahdollisesti liikkunut poispäin siitä, mihin se tikuilla iskettiin. Luutuminen ei ollut täysin onnistunut ja vielä vuoden jälkeen kahden värttinäluun ja caputin välissä oli vain "utumaista höttöä". Käsikirurgi testaili erilaisia liikeratoja ja lopulta arvioi käteni haittaluokaksi 3. Sen verran oli erikoinen ja haastava tapaukseni ollut, että oli kirurgin mieliin kuulemma syöpynyt erittäin vahvasti.
Paperit lähtivät vakuutusyhtiöön odottamaan lopullista päätöstä. Yllättäen vakuutusyhtiö ei kuunnellut minua alusta loppuun saakka hoitanutta lääkäriä, vaan härskisti alensi haittaluokkaa yhdellä pykälällä. Toisaalta ei ihme, sillä E-lausunto oli varmasti p***in ikinä, mutta ehkä tässä painoi arvostetun lääkärin nimi.
Käteen jäi lopulta jonkin verran toiminnallista haittaa. Käsi ei kierry niin kuin vasen ja kiertoliike tuntuu heti ilkeältä, jos mukana on hiukankin painoa. Ei myöskään mitään saumaa pystyä koskettamaan olkapäätä. Iltaisin kädessä on erikoisia tuntoja, johtunee varmaan työskentelystä näyttöpäätteellä. Oikea käsi on edelleen myös selkeästi vasenta heikompi, mutta uskon tämän tasoittuvan ajan kanssa.
Näillä siis mennään!
Moikka,
VastaaPoistaTäällä yksi kohtalotoveri - tavallaan....olen mielenkiinnolla seurannut tätä blogiasi, sillä olen kamppaillut murtuneen ranteen - viime toukokuussa kompastuin omaan koiraani sillä seurauksella, että värttinäluu murtui pirstaleisesti. Pieni lohtu siinä, että olen oikeakätinen ja onnettomuuskäsi on vasen. Ihan lyhyesti vain - toukokuussa tulee minulla vuosi tapaturmasta - ranne on leikattu - hermopinteet vapautettu toisella leikkauksella, on jumpattu, käyty fyssarilla n. 30 x, naprapaatilla n. 15 x ja ranne ei vaan taivu kuten pitäisi. Esim. kämmenen kääntö ylöspäin jää vaiheeseen. Kai tämän kanssa sitten vaan täytyy oppia elämään....ennen en ollut ajatellutkaan, kuinka tärkeä tuo "vasen apukäsi" onkaan - nyt vasta kun ei toimi kuten pitäisi, sen huomaa. Hermo on meinannut mennä sen 100 kertaa, mutta taas on vaan tsempattu ja jaksettu uskoa, että kyllä se tästä vielä paremmaksi muuttuu...Ei tästä tämän enempää - kiitos vielä kuitenkin blogistasi - samoja tuntemuksia/tunteita olen käynyt läpi kuin sinäkin. Eli näillä mennään täälläkin ja hyvää kevättä toivotellen Tessa