Käden kuulumisia

Reilu yhdeksän kuukautta onnettomuudesta ja ties kuinka pitkä aika viimeisestä päivityksestä...

Käsi voi ihan ok, joskin joka päivä tulee lukuisia tilanteita, jossa se pistää hanttiin. Jos käsi vain seuraa passiivisesti mukana, niin ihan ok, mutta missään kovin aktiivisessa menossa ei käpälä tunnu pysyvän perässä.

Yksityisen puolen fysioterapiat lopetin kymmeneen, eli siihen kun vakuutusyhtiö korvasi. Kunnalliseen pääsin nopeasti ja siellä on tullut käytyä harvakseltaan. Hoito on hyvää, puitteet valitettavan surkeat. Resurssipula.

Kinesioteipit on laitettu joka kerran jälkeen ja edelleen olen sitä mieltä, että ovat erinomainen keksintö Fyssarini antoi minulle ohjeitakin siitä, miten teipit voi laittaa itse. En vain koskaan saanut hankittua teippiä kotin, joten se siitä..

Fillarointia olen yrittänyt harrastaa, mutta käsi kipeytyy siitä aivan älyttömästi. Puuron sekoittamista kattilassa käsi ei kestä ja tietynlaiset nostot lamaannuttavat. Lakaisua, haravointia, rikkaruohojen kitkentää pystyn tekemään hetken, joinain päivinä hampaiden harjaus ei onnistu. Olleessaan koukussa tai suorassa, käsi jäykistyy hetkessä ja vetreyttäminen tuntuu kurjalle.

Jonkinasteista hermoärsytystä esiintyy edelleen. Kesäkuun alkuun on varattuna visiitti toimintaterapeutille, katsotaan mitä se saisi aikaiseksi. Kädessä on ihmeellistä kutinaa, suora suihku tekee kipeää ja käsi paleltuu herkästi.

Tällaista siis tällä erää.

Kontrolli 6 kk

Käden onnettomuudesta on nyt 7 kuukautta. Kuukausi takaperin kävin ns. puolivuotis-kontrollissa. Käsi kuvattiin ja lääkäri totesi, ettei caputti ole ihan siellä missä kuuluisi. Kuvaan on isoilla katkoviivoilla piirretty caputin tämän hetkinen sijainti ja pienillä kohta, jossa sen kuuluisi olla. Pikkuisen on siis vinossa...

Seuraava kontrolli kirurgilla onkin vasta ensi kesänä. Käsi vaivaa edelleen ihan pirusti; naksuu ja paukkuu eikä oikein mitään vähänkään raskasta pysty tekemään. Toisaalta ihan ok, mutta toisaalta ihan päin peetä.

Tulevaisuuden eri vaihtoehdoista oli myös puhetta. Koska kuntoutus on vielä kesken ja onnettomuudesta on kuitenkin aikaa vasta niin vähän, luutuminen on alkanut eikä kipua ole valtavasti, niin tällä hetkellä luontevin vaihtoehto on olla tekemättä mitään.

Jos operaatioon kuitenkin jossain vaiheessa päädytään, niin vaihtoehdot

1. Caput pois
2. RegJoint
3. Proteesi

Yksi vaihtoehto olisi leikata caput kokonaan pois. Tämä saattaisi ajan saatossa kuitenkin aiheuttaa haittaa, värttinäluu kun todennäköisesti tulisi liukumaan ylöspäin.

Proteesit olisivat toinen vaihtoehto, mutta ilmeisen huono, koska ne eivät ole kovin pitkäikäisiä ja ehkä hiukan kömpelöitä.

Villiltä kuulosti tämä: "otetaan ranteesta pätkä jännettä, kierretään sykerölle ja laitetaan tyynyksi". En nyt ihan muista miten tämä meni, mutta jotain tuohon suuntaan...

Jos kättäni tulevaisuudessa lähdetään operoimaan, niin kirurgini mielestä RegJoint olisi sopivin. Jaa, ja mikä ihmeen RegJoint??? Menetelmä on Suomessa TTY:ssa kehitetty maailman ensimmäinen nivelten korjaukseen soveltuva biohajoava implantti. "Niveltyynyllä korjataan sormien ja varpaiden pienten nivelten toimivuutta. Biohajoavasta polylaktidikopolymeeristä valmistettu implantti asennetaan luiden päiden välisen nivelpussin sisälle. Niveltyyny stimuloi elimistön omien solujen kasvua ja implantti korvautuu vähitellen sidekudoksella. Luiden väliin muodostuu pehmytkudoksesta liitos, joka mahdollistaa nivelen normaalin käyttämisen." (Lähde: rajapinta.tut.fi/)

Menetelmää on ilmeisesti alettu käyttää muuallakin kuin varpaissa ja sormissa. Hurjalta tuokin kuulostaa. Nykylääketiede tarjoaa kyllä aivan uskomattomia parannuskeinoja, mutta parasta tietysti olisi, että tämä käsi tästä vielä jonain päivänä tulisi kuntoon ihan "itsekseen" ilman suurempia toimenpiteitä. 

Neitosen kevätkassi

Eräälle suloiselle pikkuneidille valmistui oman pään reseptillä pieni käsiveska tulevaan kevääseen.

Pysyvä haitta (haittaluokitus)

Kuten olen monesti jo maininnut, niin heti tapaturman jälkeen sanottiin, ettei käteni tulee palautumaan entiselleen. Lääkäreiden mukaan ainakin kyynärvarren kiertoon tulisi jäämään vajetta. Mahdollisesti myös ojennus-koukistus- liikkeeseen. Pysyvän haitan aste arvioidaan aina vuoden kuluttua viimeisimmästä operaatiosta. Minun tapauksessani ensi vuoden elokuussa. Varmasti käsi on silloin  parempi kuin tällä hetkellä, mutta koska se nyt puolen vuoden jälkeenkin on edelleen aika "kränkkä", niin tuskinpa siitä entisen veroista saadaan tekemälläkään. Ihan mielenkiinnolla etsiskelin hieman tietoa pysyvän haitan määrittämisestä sekä korvaussumman maksamisesta.

Onnettomuus sattui vapaa-ajalla ja niinpä omaehtoisessa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksessa on ehto pysyvän haitan kertakorvauksesta. Eihän se paljon tulee olemaan, eikä todellakaan tulee korvaamaan käden vajaavaisuudesta aiheutuneita ja aiheutuvia haittoja, mutta on toki parempi kuin ei mitään.

Haittaluokitusasteikko jakaa haitat 20 (1-20) luokkaan, joista 20 on suurin haitta.
Jos vakuutuksen maksimi kertakorvaussumma olisi esim. 20 000 €, niin haittaluokituksella 3, olisi kertakorvausmma 20 000 / 20 * 3 = 3 000.

FINLEXin (linkki) sivuilla on eriteltynä melko tarkasti eri vammojen aiheittamat haittaluokat.

Omaa tämänhetkistä tilannetta koskevia haittoja ja haittaluokkia ovat:

Ranne jäykkä, hyvä asento 2
Kyynärvarren kiertoliike rajoittunut tai puuttuva, asennosta riippuen 2-4
Kyynärnivel jäykkä, hyvä asento 4

Jos kyseessä olisi vasen tai heikompi käsi, niin haitta-aste olisi yhtä pienempi.

Saa nähdä tuleeko näistä asioista ensi kesänä taistoa vakuutusyhtiön kanssa. Muistelen joskus lukeneeni, että vakuutusyhtiön lääkärit ovat hyvin nihkeitä korvauspäätöksissään...

Kippari Kallen väärä hälytys

Kuva: http://theflickcast.com

Olen huomannut, että blogiini on toisinaan eksytty googlen kautta Kippari Kallen- hauikseen tai lihakseen liittyvillä hakusanoilla. Omalla kohdallani tosiaan oli oma pieni epäilys siitä, että hauisjänteeni olisi myös katkennut. Olkavarren sisäsivulla lähellä kyynärniveltä oli heti leikkauksen jälkeen tunnusteltavissa kova ja kipeä, pienen lapsen nyrkin kokoinen möykky. Möhkäle oli siinä viikkoja, muistaakseni lähes kaksi kuukautta. Lisäksi tuntui, että hauiksen paikalla oli pelkkä kuoppa. Tästä johtuen kohdistuivat epäilykset katkenneeseen hauisjänteeseen. Myöhemmin onneksi kävi ilmi, että hälytys oli väärä. Jälkeenpäin ajateltuna luulen, että kyseessä oli leikkauksen jälkeinen verenpurkauma. 

Hauista en kyllä edelleenkään pysty kauheasti jännittämään. Kipu säteilee saman tien kyynärpäähän. Uskaltaisin väittää, että ihan ilman hauisjänteen katkeamistakin olen menettänyt vähintäänkin sen 30 prosenttia lihasvoimasta. Ehkä sekin ajan ja treenin kautta palautuu...

Lisää katkenneesta hauisjänteestä:
Hauisjänteen vaivat (Sairaala NEO)
Hauisvaivat (Klinikka 22)

Tautipesäkkeessä

Viime aikoina riehunut vatsatauti saavutti alkuviikosta myös meidän perheen. Vaikka tauti oli ehkä kautta aikain lievin versio, uuvutti se silti koko nelikon. Syynä se, että tauti alkoi -yllätysyllätys- juuri ennen puolta yötä ja jatkui aina aamun pikkutunneille asti. Siinä sitten kun valvottiin koko yö, niin kyllä oli porukka rättipoikkiväsynyttä seuraavana päivänä. Taudinkuva oli kaikilla hieman erilainen: yhdellä ei mitään, toinen oksensi, kolmas ripuloi ja neljännellä oli näitä molempia.

Tämä ja eilinen päivä ollaan oltu jo ihan terveitä, mutta hoitoon ei olla vielä uskallettu viedä. Ulkona kun paukkuvat kovat pakkaset, niin sisällä juostaan sitten kirjaimellisesti päin seiniä ja äidin hermoja koetellaan enemmän ja vähemmän. Kaksikko keppostelee minkä ehtii: verhot on revitty alas, parvekkeen ovea availlaan vähän väliä ja mennään sinne jäätymään, pakastinta käydään avaamassa ja huonekaluja siirrellään. Koko ajan joku on kiipeämässä pöydälle ja kenkäkaapin kymmenet kenkäparit on tyhjennetty lattialle tämänkin päivän aikana jo niin monta kertaa, että olen pudonnut laskuista. Yhden paikan kun saa siistiksi, niin sillä välin on kaksi räjäytetty. Todella toivon, että maanantaina kaksikko on iskussa hoitopäivään..

Käden kannalta on ehkä ollut ihan hyväkin asia, että lapset ovat olleet pitkään kotona. Nyt kun heitä on tullut nosteltua ja kanniskeltua normaalia enemmän, niin alkaa tuntua siltä, että uskaltaa varata jo painoa hieman oikeankin käden varaan. Jesh!

Virkattu jätski

Vaniljaa vai mansikkaa?

Lapset saivat vuosi sitten jouluna Ikean keittiön lahjaksi, ja jo silloin mietin, että olisi kiva väsäillä leikkiruokaa keittiö- ja kipsaleikkeihin. Ensimmäinen tuotos on oman pään ohjeella virkattu jätski. Suunnitelmissa olisi virkata ainakin muffinseja, runebergin torttuja, hedelmiä ja vihanneksia.

5 months after

Eilen tuli kuluneeksi jo viisi kuukautta onnettomuudesta. Nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että pystyn osittain elämään jopa ihan normaalia elämää. Tarkoittaa sitä, ettei ihan joka asia jonka teen vaadi hirveää ponnistelua/hampaiden kiristelyä/tunnu epämiellyttävältä/hankalalta. Käsi ei enää juurikaan särje ja hermokipu on siedettävää.

Voisin sanoa käteni palanneen takaisin osaksi minua. Kirurgini kanssa keskusteltiin viime käynnillä siitä, miten onnettomuuden jälkeen saattaa tulla sellainen tunne, että loukkaantuneen käden tuntee ulkopuoliseksi, vähän niin kuin se ei edes olisi osa kehoa, mutta kulkee kuitenkin koko ajan mukana. Näin kävi myös mulle. Olin minä ja sitten oli se mun käsi. Välillä vihasin kättäni ja usein toivoin sen leikattavan kokonaan irti. Nyt monen kuukauden jälkeen voin onneksi riemukseni todeta, että kädettömyyden aika alkaa olla ohitse.

Käsi ei kyllä todellakaan ole entisensä. Se ei mene täysin koukkuun eikä suoraksi, samoin kierto on edelleen vajaa, mutta koko ajan mennään hiukan eteenpäin. Mitään sulkapallon, pesäpallon tai lentopallonpelaajaa musta ei taida enää tulla. Eikä esim. bodypumpiin ole enää mitään asiaa, mutta onhan noita onneksi muitakin harrasteita...

Menneenä viikonloppuna juhlittiin poikasen nimppareita. Mulle iski leipomislaiskuus ja makean herkkuna pöydässä komeili jätskibaari. Vaniljajätskin lisukkeina tuore ananas, kesän mansikkasatoa pakkasesta, muumikeksejä, pätkistä, piparminttunonparelleja, rusinoita ja kinuskikastiketta. Hyvää ja ah, niin helppoa :)

Jätskibaari

Vuoden ensimmäinen kukka

Juhannusruusu

Vuoden 2013 ensimmäinen kukkani on juhannusruusu.  Näitä samanmoisia mattoja on monet blogit pullollaan, mutta laitanpa minäkin kuvan omasta tuotoksestani. Ensikertalaisella aikaa kului kolme iltaa. Eikä ollut muuten mikään paha nakki, helppoa sanoisin.  Ei muuta kuin seuraavaa puuhastamaan.

-K

ENMG-tutkimus

Hyvää alkanutta vuotta vain kullekin :)

Perjantaina oli vihdoinkin aika hermoratatutkimukseen. Tutkimus oli ERITTÄIN epämiellyttävä ja kivulias. Sivuilla toimenpidettä verrattiin hammaslääkärikäyntiin, mutta sanoisin, että aika paljon hurjempi. Koko tutkimuksen ajan makasin laverilla ja katselin kattoon. Lääkäri testaili ties kuinka monesta kohtaa vastetta sähköshokkeja antamalla. Ei muuten ollut ihan mitään pikku sähköiskuja, vaan myös sellaisia, etä koko käsi lennähti ilmaan. Väittäisin, että niitä annettiin yhteensä vähintään sata.

Hetkeä myöhemmin tajusin, että sähköshokit olivat pientä verrattuna siihen, kun neula tungetaan lihakseen ja pyöritellään siellä + että joudun samalla painamaan vastaan. Helkuta että teki kipeää. Kipua on viimeisen viiden kuukauden aikana tullut tunnettua aika paljon, mutta kyllä tämä oli taas yksi huippuhetkistä. Ehdottomasti pahin lihas oli tuo peukalon ja etusormen välissä oleva. Onneksi se on nyt ohi. En muuten ihan helposti mene enää toiste. Tutkimuksen jälkeen käsi oli kirjaimellisesti kuin katujyrän alle jäänyt.

Tutkimuksesta selvisi, ettei mikään hermo ole ainakaan rikkipoikkikatki. Tämä nyt oli selvä entuudestaankin, mutta jotain häikkää löytyi, joskaan niille ei nyt mitään tehdä. Aika parantaa.

Ote kertomuksen yhteenvedosta:

Neurografia ja potilaan tuntohäiriö viittaavat N. cutaneus antebrachii lateraliksen osittaiseen aksonaaliseen vaurioon oikealla; kontiuniteetti on tallella mutta vasteen koko on oireetonta puolta selvästi matalampi (>50 %). Leikkausarpi kulkee lähellä hermon kulkukohtaa; mahdollisesti ollut venytystä itse trauman tai toimenpiteen aikana. Muuhun ääreishermovaurioon viittavaa ei tule esiin. Potilas keroo kyynärvarren hyperestesian jo helpottaneen; tätä ollut voimakkaampana aiemmin; nyt enää hyvin distaalisesti. Ei kipuja. Mikäli jatkossa tarve tutkia hyperestesia oiretta suosittelen kylmä-lämpötuntokynnysmittauksia ohuiden säikeiden tutkimista varten.

Eli tutkimuksesta selvisi häikkää suunnilleen arven alueella. Siellä ajoittain kipuja, mutta ihan ok. Ranteen sisäsivu oli tutkimuksessa kunnossa, joskin siinä edelleen esiintyy erittäin ärsyttävää tunnetta, joka on levinnyt myös peukun alueelle. Selviäisiköhän tämä siinä ohuiden säikeiden tutkimuksessa?